Nu mitt i gradu-processen tycker jag ofta att det hela känns väldigt
allvarligt och oöverkomligt. Ibland tycker jag bara det känns bisarrt. Man ska
ändra, ändra, ändra på allt så att det inte finns en chans att få färdigt
arbetet på de önskade 6 månaderna.
Och när jag är inne på den bisarra linjen kan jag läsa om graduskrivande på
hikipedia och skratta igenkännande i mycket (inte i allt, men i mycket). De har förstått vad det här med graduskrivande går ut på:
http://hikipedia.info/wiki/Pro_gradu
Några pärlor:
"Päästäkseen maisteriksi ja sitä kautta akateemisten työttömien
eliittiin on yliopisto-opiskelijan tehtävä leikisti tieteellinen
tutkimus, eli pro gradu. Tosin gradu jätetään yleensä tekemättä. Tarkoituksena
on, että opiskelija tutkii jotain ongelmaa, joka on joko olemassa oleva, mutta
opiskelijalle liian vaikea ongelma, tai vaihtoehtoisesti täysin turha
aihe."
"Kun ainekset ovat
koossa, opiskelija laittaa yleensä 'kaasun pohjaan', vaikka 'käsijarru on
jäänyt päälle', ja hän kuluttaa noin kolme riisiä paperia, 1000 kynää, yhden
tietokoneen, kahdet hermot, satoja työtunteja ja tuottaa noin 120 sivua
aiheesta, ennen kuin menee aiheen ja sisällyksen kanssa professorin juttusille.
Professori sitten ampuu tämän alas, ja koko prosessi alkaa jotakuinkin alusta.
Hyvällä tuurilla opiskelija saa pitää aiheen ja siihen liittyvän ongelmansa
[...]"
--> Haha, det här är så jag! Fast jag
hann i och för sig bara skriva 50 sidor. Dock två gånger om ungefär. Jag fick
behålla en del av mitt ämne, ... och medföljande problem!
"Loppujen lopuksi opiskelija saa
kuulla, että huolimatta siitä, että lopputuloksessa on joitain puutteita, kuten
aiheen mitättömyys, kysymyksenasettelun ontuvuus, teoriaosuuden hajanaisuus,
lähteiden riittämättömyys, analyysin virheellisyys, johtopäätelmien aukkoisuus
ja epäloogisuus sekä kieliopin virheellisyys, on gradu suorastaan loistava ja
erinomaisen akateeminen!"
--> Ja, detta kan man i alla
fall säga gälla för min kandi. Får se hur det blir med gradun.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar